BERLIN SURVIVAL PART 2

Hauska tarra Berliinin yhteisöllisen puutarhan pylväässä. Liekö tämä sitten kannustaa ihmisiä lannoittamaan?

Selviydyin ehjänä ja hengissä Berliiniin - toisin kuin Oslon lentokentälle nukahtanut nuori nainen, joka havahtui vierestäni lähtöporttien juuri sulkeuduttua. Itkusta huolimatta hän ei saanut lentokentän henkilökuntaa suostuteltua enää ottamaan häntä koneeseen. Katselin naisen epätoivoa ja toivoin hänelle kaikkea hyvää. Tunsin piston, kun en ollut herättänyt häntä ajoissa, mutta toisaalta en voinut ollenkaan tietää mihin koneeseen hän oli menossa. 

Tällä hetkellä olen paikallisessa kahvilassa kirjoittamassa ja vieressäni on parhaillaan menossa "performanssi".Viereisessä pöydässä istuva nuori nainen niistää niin intensiivisen kovaa nenäänsä, että miltei tunnen, miten räkä syöksyy liinan läpi kasvoilleni.  Jännitän siis, selviydynkö tästä kohtaamisesta ilman flunssaa. Nainen osti kahvin kanssa tahmean leivonnaisen ja imi sormiaan niin antaumuksella ja kovaa joka puraisun välissä, että piti ihan keskeyttää työt katsoakseen mitä ihmettä vieressä oikein tapahtuu. Kuulosti siltä, kuin joku liian suuri roska olisi jäänyt jumiin imuriin. Ehkä hän ei kiinnitä asiaan huomiota, koska lukee niin intensiivisesti kirjaa eikä oikein näe mitä ympärillä tapahtuu. Tai mistä minä tiedän. Ehkä joillakin ei ole estoja julkisilla paikoilla ollessaan. Itse pyrin aina pyyhkimään oman kolvini niin huomaamatta, vaikka nenä vuotaisi kuin seula eikä sormien julkinen nuoleskelu oikein tunnu sopivalta. Ehkä olen itse vain estynyt.

Jännityksellä jään odottamaan muita ruumiin ääniä.

Aika on mennyt täällä nopeasti, kuten matkalla yleensä ja toistaiseksi en ole onnistunut törmäämään suuriin seinämuraaleihin, joita olen odottanut näkeväni. Ehkä tämä johtuu siitä, että liikun enimmäkseen metrolla ja aikaa ylimääräiseen kaupungilla oleiluun ei juuri ole. Muuta katutaidetta näkyy runsaasti, mutta janoan enemmän, minulla on paljon odotuksia Berliinin suhteen. Toivottavasti onnistun järjestämään aikaa vaellella kaupungilla enemmän.

Kävin ostamassa paikallisesta naamiaistarvikeliikkeestä hieman kehomaalia kotiin unohtuneen tilalle. Keskiviikkona esitän Kuplan ja huomenna käymme katsomassa paikan. Teos tullaan esittämään julkisessa tilassa, mutta toistaiseksi en ole ihan varma siitä, kuinka lopulta tulen esityksen toteuttamaan. Lauantaina minulla on toinen esitys Blo Ateliersissa, kaupunginlaidalla olevassa taidekeskuksessa. Esitys tulee olemaan sisätiloissa, joten Kuplan esittäminen ei niissä olosuhteissa oikein toimi. Tulen siis tekemään lauantaina täysin uuden esityksen festivaalin teemaan.

Eilen festivaalin avajaisbileet järjestettiin Supamolly -nimisessä vallatussa talossa, jossa kuvaaminen oli valitettavasti kielletty. Juhlat jatkuivat aamuun saakka ja illan esiintyjistä erityisesti mieleeni jäi venäläinen kansanmusiikkiryhmä Polynushka. Joitakin performansseja oli hieman hankala seurata ahtaissa sisätiloissa, varsinkin jos etummaiset seisoivat. Talo itsessään oli sokkeloinen ja esiintymispaikkoja oli useassa huoneessa. Käytävän seinät oli päällystetty vanhoilla keikkajulisteilla ja ilmoituksilla ja varsinainen esiintymissali oli korkea, kaksikerroksinen tila, jossa oli mielenkiintoisia yksityiskohtia, veistoksia ja seinämaalauksia.

Saksalaisessa elämässä hämmästystä on tähän mennessä herättänyt se, ettei pankkiautomaatteja ole muualla kuin pankin yhteydessä, pankkikortti ei käy maksuvälineenä monessakaan paikassa, metrolippuja ostaessa ei ole muuta kieltä valittavana kuin saksa joten lipun ostaminen on aina arpapeliä, baarit ja ravintolat eivät tunnu menevän koskaan kiinni. Berliini elää 24/7.

Tänään alkaa virallinen festivaaliohjelmisto ja performanssit, joita tänään esitetään Brandergurgerin torilla.

Alla hieman kuvagalleriaa tähän mennessä kokemastani ja näkemästäni.

Festivaalin johtaja Philip (oikealla) sekä Lars.

Philip ja australialainen performanssitaiteilija Sue Lee (esiintyy festivaalin ohjelmistossa)

Vanha lenkenttä on lopettanut toimintansa ja kansalaiset ovat ottaneet tilan omaan käyttöönsä. Tässä yhteisöllisen puutarhan satoa

Vanha lenkenttä on lopettanut toimintansa ja kansalaiset ovat ottaneet tilan omaan käyttöönsä. Tässä yhteisöllisen puutarhan hyönteishotelli.

Vanha lenkenttä on lopettanut toimintansa ja kansalaiset ovat ottaneet tilan omaan käyttöönsä. Tässä yhteisöllisen puutarhan hyönteishotelli.

Yhteisöllinen puutarha.

Vanhan lentokentän tapahtumia. Ihmiset pyöräilivät, istuivat piknikillä, pelasivat koko perheen kanssa, harrastivat liikuntaa. Paikka oli täynnä ihmisiä ja hyvää energiaa.

Grillausta vanhalla lentokentällä.

Opasteiteita vanhan lentokentän asfaltissa.

Blo Ateliers, jossa järjestettiin festivaalin esiintyjille tervetulijaisruokailu.

Blo Ateliers

Blo Ateliersin esiintymistila ulkoa.

Blo Ateliers

Ruokailua ja vapaamuotoista keskustelua

Alexanderplatz

Alexanderplatz

Alexanderplatz

Kirkkaan pinkkejä putkia risteili Alexanderplatzilla.

Alexanderplatz

Kahlekuningas Alexanderplatzilla

Kasvis-/vegaaniruokatapahtuma Alexanderplatzilla.

Kasvis-/vegaaniruokatapahtuma Alexanderplatzilla.

Kanaaleja Alexanderplatzilla.

OPEn space Berlin - SURVIVAL

BERLIN SURVIVAL PART 1:

Kaksi vuotta on näköjään vierähtänyt aikaisemmasta Kupla-esityksestäni. Aika lentää, sanotaan. Minä puolestani lennän parhaillaan kohti Berliiniä. Tai tällä hetkellä en lennä, vaan odotan Oslon lentokentällä jatkolentoa.

Sen verran kiire tuli lähteä ja tavarat olivat muuton jäljiltä sirpaloituneet ympäri kolmen kerroksen asuntoa, ettei järki juossut sen vertaa että olisi ymmärtänyt ottaa mukaansa mm.peseytymisvälineitä.

Jännittää mitähän mahdoin tunkea matkalaukkuun, ainakin se painaa sen verran että siellä voisi KUPLAN lisäksi olla vaikkapa kiviä (niitäkin kun löytyy esiintymisrekvisiitasta ja muuttokuormasta). Tai ehkä toimistotyö on vienyt minut vain rapakuntoon. Onneksi lentokentiltä saa nykyään vaikka mitä.

Ihmttelen näitä matkustajia, miten heillä tuntuu olevan niin paljon vähemmän ja kevyempää matkatavaraa. Itse hikoilen täyden lastin kanssa käsimatkatavaroita (8 kg matkalaukku - voi olla painavampikin, onneksi eivät punninneet - kannettava tietokone ja usean kilon painoinen digijärkkäri). Viime lennolla onnistuin ostamaan latte-kahvin niin viime tipassa, että jouduin menemään se kädessäni lentokoneeseen. Tulikuuman kahvikupin piteleminen ja kolmen kassin sekä takin kanssa taituroiminen ahtaalla lentokoneen käytävällä näytti varmasti siinä määrin huvittavalta, että vieressäni istuva ystävällinen mies kysyi hymyillen, voisiko hän auttaa. Hikikarpaloita valuen vastasin myöntävästi. Muussa tapauksessa olisin varmasti onnistunut kaatamaan tulikuuman kahvin hänen rinnuksilleen. Parempi näin.

Berliinin festivaalin teema SURVIVAL (selviytyminen) vaikuttaa kohdallani ihan konkreettiselta. Jo itse esiintyminen on selviytymistä, kun ei ole muilta töiltä ja pakkaamiselta ehtinyt uhrata vielä ajatustakaan teokseen, toki raamit ovat selvillä. Pakkasin summanmutikassa mukaani joitakin esiintymistarvikkeita - mitä nyt tunnin aikana ehdin asunnostani löytää muuton jäljiltä -  ja Helsingissä jo muistin unohtaneeni kotiin mm. kasvomaalit. No ne olivat vasta tulossa muuttokuormassa, joten ne olisivat jääneet joka tapauksessa.

Muuttaminen ja ulkomaan esiintyminen eivät ole parhain mahdollinen yhdistelmä.Tosin olen tässä vuosien varrella jostakin syystä onnistunut tekemään tästä yhdistelmästä miltei maneerin. Muistan tuskailleeni samanlaisen kaaoksen kanssa myös silloin, kun esiinnyin Tanskassa 2012 sekä Seoulissa 2012, molemmilla kerralla eri osoitteeseen muuttaneena. Aina olen selvinnyt ja kiitän itseäni siitä, että kykenen improvisoimaan teoksen kasaan lyhyessäkin ajassa ilman paniikkia.

Ajattelin selviytyä nytkin.