BERLIN SURVIVAL PART 1:
Kaksi vuotta on näköjään vierähtänyt aikaisemmasta Kupla-esityksestäni. Aika lentää, sanotaan. Minä puolestani lennän parhaillaan kohti Berliiniä. Tai tällä hetkellä en lennä, vaan odotan Oslon lentokentällä jatkolentoa.
Sen verran kiire tuli lähteä ja tavarat olivat muuton jäljiltä sirpaloituneet ympäri kolmen kerroksen asuntoa, ettei järki juossut sen vertaa että olisi ymmärtänyt ottaa mukaansa mm.peseytymisvälineitä.
Jännittää mitähän mahdoin tunkea matkalaukkuun, ainakin se painaa sen verran että siellä voisi KUPLAN lisäksi olla vaikkapa kiviä (niitäkin kun löytyy esiintymisrekvisiitasta ja muuttokuormasta). Tai ehkä toimistotyö on vienyt minut vain rapakuntoon. Onneksi lentokentiltä saa nykyään vaikka mitä.
Ihmttelen näitä matkustajia, miten heillä tuntuu olevan niin paljon vähemmän ja kevyempää matkatavaraa. Itse hikoilen täyden lastin kanssa käsimatkatavaroita (8 kg matkalaukku - voi olla painavampikin, onneksi eivät punninneet - kannettava tietokone ja usean kilon painoinen digijärkkäri). Viime lennolla onnistuin ostamaan latte-kahvin niin viime tipassa, että jouduin menemään se kädessäni lentokoneeseen. Tulikuuman kahvikupin piteleminen ja kolmen kassin sekä takin kanssa taituroiminen ahtaalla lentokoneen käytävällä näytti varmasti siinä määrin huvittavalta, että vieressäni istuva ystävällinen mies kysyi hymyillen, voisiko hän auttaa. Hikikarpaloita valuen vastasin myöntävästi. Muussa tapauksessa olisin varmasti onnistunut kaatamaan tulikuuman kahvin hänen rinnuksilleen. Parempi näin.
Berliinin festivaalin teema SURVIVAL (selviytyminen) vaikuttaa kohdallani ihan konkreettiselta. Jo itse esiintyminen on selviytymistä, kun ei ole muilta töiltä ja pakkaamiselta ehtinyt uhrata vielä ajatustakaan teokseen, toki raamit ovat selvillä. Pakkasin summanmutikassa mukaani joitakin esiintymistarvikkeita - mitä nyt tunnin aikana ehdin asunnostani löytää muuton jäljiltä - ja Helsingissä jo muistin unohtaneeni kotiin mm. kasvomaalit. No ne olivat vasta tulossa muuttokuormassa, joten ne olisivat jääneet joka tapauksessa.
Muuttaminen ja ulkomaan esiintyminen eivät ole parhain mahdollinen yhdistelmä.Tosin olen tässä vuosien varrella jostakin syystä onnistunut tekemään tästä yhdistelmästä miltei maneerin. Muistan tuskailleeni samanlaisen kaaoksen kanssa myös silloin, kun esiinnyin Tanskassa 2012 sekä Seoulissa 2012, molemmilla kerralla eri osoitteeseen muuttaneena. Aina olen selvinnyt ja kiitän itseäni siitä, että kykenen improvisoimaan teoksen kasaan lyhyessäkin ajassa ilman paniikkia.
Ajattelin selviytyä nytkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti