Avajaispäivä

Lissabonin lentokentällä satoi kaatamalla.

Kansalaiset - hyvät naiset ja herrat - olen saapunut Portugaliin. Lennon vaihto oli Lissabonissa, jossa satoi kaatamalla, mutta täällä Portossa aurinko paistaa ja hiki valuu, lämmintä on 20 astetta. Oikein ihana sää, ei liian kuuma.

Ihmettelin kovasti Helsinki-Vantaa lentokentällä lepotuolien puutetta ja saapuessani kymmenen aikaan kentälle, oli matkatavaroiden jättöpaikka jo suljettu, joten torkuin kovalla penkillä tavaroineni aina neljään saakka, jolloin check in -pisteessa olikin jo ruuhkaa. Ehdin kuitenkin hyvin koneeseen, jossa pystyin jatkamaan nukkumistani ja heräsinkin muutamaan otteeseen siihen, että olin ilahduttanut kanssamatkustajiani äänekkäällä kuorsauksella roikottaessani päätäni milloin käytävälle ja milloin vierustoverin syliin. Ja tietenkin kuolasin myös paidalleni. Vierustoverini, noin kuusikymppinen pariskunta, oli matkalla Fadoon pelaamaan golfia. Minä sanoin olevani matkalla Portoon mennäkseni kuplaan. Palloja molemmat, pelitapa hieman erilainen.

Saavuttuani määränpäähän, oli Helena Cardoso Ava-galleriasta minua vastassa ja lähdimme suoraan gallerialle katsomaan tilaa esiintymistäni varten. Ensin mietimme ulkotilaa, mutta päädyimme lopulta sisätilaan. Galleria on valtava, joten en oikein tiedä pitäisikö sitä kutsua galleriaksi vai museoksi. Näyttelyn teokset ovat pääasiassa maalauksia, mutta joitakin veistoksiakin on joukossa. Puhdistin kuplan sekä sisältä että ulkoa ja sain vähän esimakua siitä, kuinka kuuma esiintyessä taas tulisi. Sisätila on onneksi vähän viileämpi kuin ulkotila eikä aurinko pääse nostamaan lämpötilaa kuplan sisällä enää enempää. Kaikki odottavat jännityksellä esitystäni, itseni mukaan lukien. Sanoin tekeväni taas uuden version esityksestä. On hauska tehdä kuplasta aina kuhunkin tilanteeseen sopiva, jolloin myös itselleni teokseen tulee aina uusia ulottuvuuksia kun tulee kokeiltua kaikenlaista.

Gallerian piha, joka on puistoaluetta.

Galleria sisältä ripustusvaiheessa. Teoksia on myös yläparvi täynnä.

Tutustuin eilen moniin ihmisiin, joiden nimeä en muista, joten kerron heistä myöhemmin lisää. Kävimme päivällisellä läheisessä ravintolassa, jossa oli vähämausteista kalaa riisillä, maukasta salaattia ja loistavaa paikallista punaviiniä. Hämmästelin portugalin kieltä, joka kuulosti venäjältä ja heidän avoimuuttaan. Saavuttuani juuri pidättyväisestä Suomesta olin jotenkin pihalla ja oloni oli hyvin surrealistinen.

Lähdin Kristinan kanssa lopulta majapaikkaani, jossa pääsin suihkuun. Hämmästelin talon kiviseiniä sekä eristämätöntä, välikatotonta kattoa, joka Kristinan mukaan oli ollut infernaalisen kylmä talviaikaan, jota en ihmetellyt ollenkaan. Minulla on tavallaan oma asunto, rakennus on ihastuttava ja minulla on suihkun lisäksi keittomahdollisuus, joten voin käydä ostamassa läheisestä marketista ruokaa ja laittaa sitä itse.

Illalla lähdin taksilla viettämään Fado-iltaa. Fado on perinteistä, portugalilaista musiikkia, johon kuuluu kitara ja laulu. Iltaan kuului myös ruokailu, joka tällä kertaa oli ylihinnoiteltu ja viinin suhteen pihisteltiin. Fado-musiikki itsessään oli hyvin kaunista ja koskettavaa. Illan aikana kolmen laulajan vaihtuessa varsinkin kypsemmän naislaulajan tulkinta oli koskettavaa. Laulaja tuli kaupittelemaan esityksensä jälkeen cd:tä, jota en kuitenkaan ostanut. Laulaja tuijotti minua ja sanoi silmieni olevan hypnoottiset. Ehkäpä se johtui valvomisesta, kulttuurin muutoksesta ja viinistä.

Ruokailu gallerian läheisessä ravintolassa. Alkuruokana tuli keittoa.

Kaupunkina Porto vaikuttaa oikein mukavalta. Paljon mäkiä, yhteenrakennettuja taloja, mukulakiveä ja joen toisella puolella avautuvat viiniviljelmät. Saatan puhua glogissani hämmentävän paljon viinistä, mutta se johtuu siitä, että se kuuluu täällä osaksi jokapäiväistä elämää. Tällä hetkellä olen asuntoni läheisessä kahviossa, jossa minun piti juoda kahvia, mutta päädyin ottamaan lasillisen sangriaa, jollaista ei Suomesta saa. Muutaman tunnin päästä esiinnyn, joten lopetan. Menemme taas illalla ruokailemaan yhdessä jonnekin. Portugalilaiset pitävät turskasta ja sitä saa lähes kaikissa muodoissa, kuivattuna, paistettuna, leivitettynä, keitettynä...ja aina hyvin hennosti maustamattomana. Itse mausteiseen ruokaan tuttuneena on minulla hieman totuttelua paikalliseen tyyliin.

Fado-illan ruokailua. Esiintyjiä ei saanut kuvata.

Tyypillinen rakennus Portossa ranskalaisine parvekkeineen.