Aabenraa Artweek ja KUPLA

Taalla sita ollaan, Aabenraassa Tanskassa, pakomatkalla kotona odottavaa kauhistusta ja sekasotkua muuton jalkeen. Oma kannettava koneeni ei suostunut yhdistymaan nettiin, joten kirjoitan tekstini ilman suomalaisia erikoiskirjaimia. Kupla tullaan esittamaan osana Aabenraa Artweekin ohjelmistoa ensi viikolla kahtena perakkaisena paivana, tiistaina 31.7. seka keskiviikkona 1.8.2012. Olen taman paivan pyoraillyt ympari kaupunkia etsimassa sopivia materiaaleja ja esiintymispaikkoja esitykseen. Tanaan myos selvisi, etta jokainen osallistuva artisti tekee teoksen nayttelyyn. Aikataulu uuden teoksen tekemiseen on jokseenkin haastava, varsinkin kun kuulin asiasta vasta tanaan, mutta ajattelin olla ottamatta asiasta paniikkia ja noudatan performanssini teemaa ja tulen kokoamaan installaation nayttelyyn ilmapalloista.

Matka Aabenraahan oli jokseenkin surkuhupaisa. Meilla oli muutto juuri ennen lahtoa, joten sopivien esiintymisvaatteiden, hammasharjojen ja muiden hygieniatarvikkeiden, kuten myos kayttovaatteiden kanssa oli haastavaa pahvilaatikoiden keskelta. Roudasimme muuttokamoja viela lahtopaivana ja yritin kovasti jakaa aivoni kahteen osaan - muuttoon ja matkaan - onnistuen siina tilanteeseen ja unen vahyyteen nahden hyvin. Olimme nimittain kahtena edellisena paivana tehneet niin rankan muuton Jaaskelan korvesta Pupuhuhdan viidennen kerroksen ghettopenthouseen, etta nukuin lahes seisaallani. Viela lahtoa edellisena paivana meidan piti tulla muuttamaan erikseen keittio, jonka pakkaamiseen ei aikaisemmin ollut yksinkertaisesti ollut aikaa, koska asunto varmistui vasta 4 paivaa ennen muuttoa. Olin niin vasynyt, etta kavin pakkaamassa muutaman laatikollisen astioita ja muita keittiotarvikkeita, jonka jalkeen kaaduin puolikuolleena retkipatjalle lepaamaan. Tunnin torkkumisen jalkeen jatkoin pakkaamista. Tasta syysta keittion pakkaaminen venyi yon yli aina aamuseitsemaan. Tassa vaiheessa olimme jo niin vasyneita, ettemme pystyneet kantamaan pakkaamaamme tavaramaaraa ylos viidenteen kerrokseen vaan jatimme urakan suosiolla seuraavaan - eli lahtopaivaan.

Paasimme lopulta matkaan puoli kaksitoista yolla ja lento Koopenhaminaan lahtisi 06:45 eli kentalla pitaisi olla puoli viiden aikaan. Ehdimme nukkua ruhtinaallisen tunnin kun paasimme Helsinkiin. Tietenkaan lentokenttabussit eivat kulkeneet kukonlaulun aikaan vaan meidan piti venyttaa olematonta matkabudjettiamme ja maksaa taksista 35 euroa, etta ehdimme ajoissa kentalle. Olin tehnyt check inin jo enne lahtoa netissa, joten meidan ei tarvinnut jonottaa vaan paasimme suoraan jattamaan matkatavaramme tiskille ja siita turvatarkastusjonoon. Nukuin lentokentan portin edustalla tunnin ennen kuin koneeseen nousu alkoi.

Olin valinnut netissa istumapaikkamme hyvin huolellisesti. Mikaan ei ole rasittavampaa, kuin istua kaytavapaikalla ja yrittaa tihrustaa ulos muiden paiden yli ja tuurilla ikkunapaikalla oleva vetaa verhon kiinni haluamatta edes katsella maisemia. Osasin paatella, etta koneen siivet ovat suunnilleen puolessa valissa konetta, joten en halunnut ikkunapaikkoja siita enka edes lahimailta. Riemuissani valitsin paikat toiseksi viimeisesta penkkirivista, koska meilla ei olisi mikaan kiire koneesta ulos, kun saavumme perille. Ajattelin, etta takaa nakisimme maisemat taydellisesti ja valitsin viela penkkirivin, jossa ei ollut kuin kaksi istumapaikkaa ennen kaytavaa.

Vasynyt innostukseni loppui siihen paikkaan, kun istuimme lopulta alas ja huokasin nautinnosta katsella maisemia. En nimittain ollut osannut ottaa huomioon, etta koneessa on myos turbiinit, jotka olivat tietenkin juuri siina kohti ikkunaa, josta yritimme katsella ulos. En sentaan ollut valinnut kaikista pahimpia paikkoja, viimeiselta rivilta emme olisi nahneet mitaan. Tirkistelimme siis postimerkin kokoisesta alueesta ulos, joka avautui turbiinin (joka peitti puolet ikkunan pinta-alasta) seka koneen siiven valista (joka puolestaan peitti vahintaan yhden kolmasosan). Mutta siita se riemu vasta repesi, kun koneen moottori ja turbiinit lahtivat kayntiin! Olimme kuin parhaimmassakin noise-konsertissa ja emme vasymykseltamme pystyneet enaa muuta kuin nauramaan ja toivomaan etta meteli edes hieman laimenisi kun kone lopulta nousisi ilmaan. Jylinan ja matalien taajuuksien kutitellessa alavatsaani olin riemuissani siita, etten voi kovin helposti pahoin. Pitelimme molemmat korviamme ja nauroimme maha kippurassa onnistunutta paikkavalintaani ja lupasin olla valitsematta paikkoja enaa seuraavilla kerroilla.

Lentokoneessa ei tarjoiltu kuin kahvi tai tee ja jopa mehu olisi maksanut extraa. Onneksi mukanamme oli pahkinoita, kaksi banaania ja muutama leipapalanen, koska meilla ei ollut varaa ostaa Koopenhaminan lentokentalta muuta kuin purkillinen jogurttia ja kaakaota.

Koopenhaminan lentokentalta matka jatkui junalla ensin Koopenhaminan keskusrautatieasemalle ja siita edelleen Rodekroon, joka on 10 minuutin ajomatkan paassa Aabenraasta. Junamatka oli erittain raskas lahes kahden vuorokauden valvomisen ja tavaroiden kantamisen jalkeen. Istuimia ei voinut liikuttaa taaksepain ja juna pysahteli joka ikisella perahikialla, kuulutuksia tuli tauotta, joten nukkuminen oli hyvin katkonaista. Maisemia olisi tietenkin ollut mukava katsoa, jos olisi pysynyt hereilla. Toisaalta minusta on mukavaa, etta juna pysahtelee jokaisella pikkuasemalla, Nain kaupungit pysyvat viriileina, kun kulkuyhteydet pelaavat muidenkin kuin suurkaupunkien valilla.

Kuolasin perinteisesti paidalleni ja herasin muutamaan otteeseen siihem, etta kellotin istuimellani suu apposen avoinna ja kurkkua kuivasi ja olin varma siita, etta sen lisaksi etta varmasti loyhkasin hielle ja ties mille, mina myos kuorsaan. Kuorsaan hyvin aanekkaasti. Huomasin, etta moni viereisilla penkkiriveilla katseli meita syrjasilmalla hieman huvittuneesti. Alkoi sentaan olla keskipaiva ja me molemmat naytimme varmaan silta kuin olisimme asuneet sillan alla viimeiset pari vuotta.

Kun paasimme lopulta perille, oli vastassamme pilveton taivas ja aurinkoiset kasvot ja pienen tutustumiskierroksen jalkeen paasimme lepaamaan huoneeseemme, jossa nukuimmekin aina illalliseen saakka. Nukuimme, vaikka huoneestamme avautui mieleton merinakoala hiekkarantoineen. Illallisen jalkeen kavimme kastelemassa jalkojamme meressa ja kavelimme hiekkarannalla paljain jaloin ja nautimme lampimasta kesatuulesta ihollamme. Kavelimme kohti keskustaa ja ehdimme lahes keskiaikaisen linnan luo, kun taivaalla jyrahti. Valtaisan kuuloinen ukkonen lahestyi aivan takaamme, joten meille tuli kiire paasta takaisin. Emme tietenkaan olleet ottaneet mukaamme sateenvarjoja, koska lahtiessa saa oli lahes pilveton ja minulla oli kamera mukanani, jota en olisi saanut suojattua millaan. Ehdimme yopaikkaan juuri ja juuri ennen sadetta ja siirryimme terassille katsomaan salamoita.

Tanaan vierailimme aamiaisen jalkeen museolla, jossa tapahtumaan liittyva nayttely tulee olemaan ja valitsin jo alustavasti tilan, johon haluan toteuttaa ilmapalloinstallaationi. Huomenna kaupat ovat kiinni, joten teen muita esitykseen liittyvia valmisteluita. Aion esittaa 6 erilaista performanssia. Tiistaina esitan 3 erilaista performanssia ja kaikissa naissa olen kokonaan VALKOINEN. Yksi valkoisista esityksista tulee olemaan Kuplan sisalla, toinen 3 tunnin kestoinen esitys kavelykadulla ilman kuplaa ja kolmas taas Kuplassa illalla, kun tulee pimea ja voin kayttaa esityksessani valoja.

Keskiviikkona olen kokonaan KULTAINEN ensimmaisessa esityksessa olen Kuplan sisalla ja toinen esitys on tiistain tapaan kavelykadulla. Illalla puolestaan esiinnyn avoimen paneelitilaisuuden yhteydessa kaupungintalon edustalla tilaisuuden paatyttya ja nain esityksellani hyvastelen paneelin vieraat. Tyota on siis paljon, mutta nautin siita valtavasti, koska olen aivan liikaa keskittynyt nyt muuttoon, asunnon etsimiseen ja kaikkeen siihen liittyvaan stressiin.

Tassa hieman kuvia alkutunnelmista