Kuolaava lokki ja muita tarinoita

Kuolaava, rampa lokki, josta tarkempi luonnehdinta alla. Huomatkaa julma ja välttelevä katse.

Viimeisiä päiviä vietetään Portossa. Välillä sataa kaatamalla, välillä paistaa, joten villavaatteita saa kantaa varmuuden vuoksi mukanaan. Olen varsinainen kameli kantamuksineni. Mukanani on aina kannettava tietokone, järjestelmäkamera ja ainakin yksi kassi, joten muistutan liikkumisellani ankkaa vaappuessani pitkin Porton muhkuraisia katuja. Ongelmia aiheuttaa se, etten meinaa sopis kulkemaan bussin käytävillä ja ympäröivät kassit hilaavat jatkuvasti hameeni helmaa ylös. Tänään laajensin kantamuksiani kunnon sateenvarjolla, joten olen entistäkin hankalampi ja moniulotteisempi ilmestys. Kuplassa ollessa sade ei haittaisi ja joenvarrella sillä voisi tienata muutaman euron, tosin mahdollisen varkauden sattuessa olisin kykenemätön saamaan varasta kiinni.

Katutaiteilija joen varrella.

Kävimme eilen Filipan kanssa katsomassa raidallisia taloja Aveirossa. Toissapäivänä otin mittaa kuolaavasta lokista, joka himoitsi ranskalaisia perunoita lautaseltani. En edes liioittele. Lokki todellakin kuolasi. Otin todisteeksi siitä muutaman kuvan ja hätistelin sitä suomeksi manaten kauemmaksi. Lokki oli satuttanut jalkansa jotenkin, joten se kannatteli sitä ilmassa aina laskeutuessaan maahan. Minun kävi sääliä lokkia, mutta tiesin sen käyttävän tilaansa hyväkseen voidakseen saada saaliin lautaseltani. Lokki ei tuntunut ymmärtävän suomea, vaan se kaartoi aina takaisin ja kun käänsin katseeni niin se liikkui ovelasti aina vaan lähemmäs minua ja vältteli katsettani yrittäen muka katsella ympärilleen pää kenossa. En hämääntynyt välttelevästä katseesta, mutta huomioni kiinnittyi väkisinkin välillä pääni yläpuolella lentäviin puluihin, joista yhden olin juuri äskettäin nähnyt heittävän lastillisen valkoista patsaiden päällystettä lentäessään. En halunnut päätyä samanlaiseksi patsaaksi enkä halunnut laardia myöskään ruokalautaselleni, joten toisella silmällä yritin ottaa kontaktia lokkiin ja toisella puluun. Lopulta minut pelasti ravintolan äkäinen mamma, joka hääti molemmat kätevästi pois läpsäyttämällä käsiään ja manaten portugaliksi. Ymmärsin, että paikallisen kielen oppiminen muodostuisi yhä tärkeämmäksi, joten päätin skarpata ja tilasin tänään aamiaiseni kokonaan portugaliksi ja onnistuin siinä hyvin. Obrigata!

Olen tällä hetkellä eräässä Porton arkkitehtuurin luomuksessa, musiikkitalossa, jossa olisi tänä iltana John Cagen preparoidulle pianolle tehty sovitus, jota tulkitaan nykytanssin kautta. Esitys kiinnostaisi kovasti, mutta illalla oli luvassa myös juhlat. Ehkäpä on mahdollista toteuttaa molemmat.

Muutama päivä sitten ollessani Filipan kanssa Porton nykytaidemuseon kirjakaupassa, silmiini osui julkaisu Shanghain maailmannäyttelystä. Osoitin Filipalle kuvaa englannin paviljongista kertoen kuinka hieno Englannin paviljonki olikaan ja Filipa alkoi selata kirjaa. Kirjassa oli kuvia myös Suomen paviljongista, jonka kohdalla pysäytin Filipan selailun ja kerroin että olen esiintynyt paviljongissa. Hämmästyksekseni sormeni alla oli kuva minusta kuplan sisällä. Kuva oli otettu päivää ennen maailmannäyttelyn avajaisia ja olin kuplan sisällä ensimmäistä kertaa ja minulla oli ihan tavalliset vaatteet päälläni. Olisin ostanut kirjan itselleni, mutta sen hinta oli yli 30 euroa. Marssin kirjakauppiaan luo ja Filipa yritti neuvotella kirjakauppiaan kanssa hinnasta siinä kuitenkaan onnistumatta. Otin siis julkaisijan nimen ylös ja aion kirjoittaa toimitukseen ja pyytää muutaman kappaleen julkaisusta itselleni. Oli hyvin hämmentävää törmätä omaan kuvaansa vieraassa maassa täysin sattumanvaraisesti kirjaa selaten ilman, että edes tiesin olevani mukana julkaisussa.


Kirjoitan taas pian lisää, mutta tässä taas muutamia kuvia katsottavaksi.

Guimarães, jonne tein päiväretken Filipan kanssa.

Guimarães

Guimarães

Guimarães. Kuvassa on muusikoille tarkoitettu esiintymislava, jonne kuka tahansa sai mennä soittamaan ja usein paikalliset muusikot jamittelivatkin lavalla.

Guimarães. Muusikoille rakennetun lavan rakennusvuosi.

Tässä todiste, että Guimarães oli ensimmäinen kaupunki Portugalissa.

Katutaidetta Guimarãesissa.

Valokuvamuseon sisäpihalta Guimarãesissa.

Guimarães

Guimarães

Guimarães

Guimarães ja Filipa minkä menitkään tekemään!

Guimarães

Filipa ja jyrkät raput katolle

ravintolan sisäpiha Guimarãesissa.

Minä ja Filipa Guimarãesissa.

Yökuva Portosta, jolloin kävimme kahdessa baarissa Kristinan, Octavion ja Berton kanssa.

Yliopiston pihalla oli opiskelijoiden tanssiaiset, johon myös minä sain kutsun.

Yökuva Portosta, jolloin kävimme kahdessa baarissa Kristinan, Octavion ja Berton kanssa.

Yökuva Portosta, jolloin kävimme kahdessa baarissa Kristinan, Octavion ja Berton kanssa.

Baarin sisustusta Portossa.

Baaritiski samaisesta baarista.

Yökuva Portosta, jolloin kävimme kahdessa baarissa Kristinan, Octavion ja Berton kanssa.

Yökuva Portosta, jolloin kävimme kahdessa baarissa Kristinan, Octavion ja Berton kanssa.

Yökuva Portosta, jolloin kävimme kahdessa baarissa Kristinan, Octavion ja Berton kanssa.

Yökuva Portosta, jolloin kävimme kahdessa baarissa Kristinan, Octavion ja Berton kanssa.

Yökuva Portosta, jolloin kävimme kahdessa baarissa Kristinan, Octavion ja Berton kanssa.

Yökuva Portosta, jolloin kävimme kahdessa baarissa Kristinan, Octavion ja Berton kanssa.

Yökuva Portosta, jolloin kävimme kahdessa baarissa Kristinan, Octavion ja Berton kanssa.

Valokuvauskoulu, jonka aulassa oli valikoima vanhoja kameroita, tässä miniversio, kooltaan noin muutaman sentin levyinen kamera.

Porton katukuvaa yöllä.

Yökuva Portosta.

Yliopiston piha.

Tanssit pihalla

Minä ja tanssin riemua.